Meni näköjään kuukausi, ettei tullut käytyä täällä. Aloin miettiä, että onko asioiden puolijulkisessa muistiin merkkaamisessa mitään järkeä! Ehkäpä on, koska taas sormet ovat näppäimistöllä.

Sukututkimukseni on juuri nyt kahdella tavalla nalkissa. Tekisi míeli selvittää Kalajoella eläneiden esivanhempieni tilannetta ajassa tännepäin ja taaksepäin. Jätin kauan sitten kirjastoon mikrokorttitilauksen, mutta samoista korteista oli samanaikaisesti pari muutakin kiinnostunutta. Raution voisin ottaa käsittelyyn, mutta se selviää aikanaan.

Isompi ongelma tuli kun pari tutkijaystävääni osoitti minulle ristiriidan omissa ja eräiden muiden tutkimustuloksissa. Isoisäni ensimmäinen vaimo on taustoineen perkattava uudestaan. Joku on aina oikeilla jäljillä, muut korjaavat tuloksiaan. Aika näyttää, mutta kovin pitkään tässä ei voi odottaa. Ja Nivalan kortitkin ovat menossa.

Politiikan rintama vyöryy hyvin eteenpäin. Antin kampanja kiinteytyy, väkeä ja erikoisesti osaavaa ja tekevää väkeä ilmaantuu vapaa-ehtoistyöhön. Suuri tai ongelma yleensä tulee olemaan, että miten etenkin nuorempi väki kokee vallitsevan noususuhdanteen huumassa tarpeen olla varautunut paphempaankin. Kansalaisten luottamus demareihin on aina ollut korkeimmillaa, kun ollaan rähmitty syvässä lamassa. Kun sieltä on päästy nousuun kovalla työllä, niin kyllä sitten on kiinnostusta potin jakamiseen ja ollaan jouduttu uudelle kierrokselle.

Ja loppuun pieni gallup: Jyrki Katainen ilmoitti lööppilehdessä löytäneensä itseltään korvat. Mutta mikä on seuraava mainostoimiston laatima löytö; a) korvat ovat pikaisen pesun ja etenkin kuivauksen tarpeessa b) tulee ilmoitus seuraavasta löytyneestä ulkonevasta ruumiinosasta.